Kun Liedon Yliskulman Nuorisoseura täytti 60 vuotta 1961, kirjoitti maisteri Paula Muurinen ansiokkaan historiikin seuran taipaleesta. 20 vuotta myöhemmin, syksyllä 1981, julkaistiin vihkosesta näköispainos, jota silloin täydensin kertomuksella seuran toiminnasta vuosina 1961-81. Nyt olen työstänyt saman aineiston hellävaraisesti uudelleen asetellen tapahtumat vuosikymmenittäin järjestykseen. Lisäksi olen käynyt läpi seuran toimintakertomukset 80-luvulta tähän päivään ja lisännyt niistä kootun yhteenvedon kirjasen loppuun. Teoksen kuvat on lainattu nuorten ja vanhojen nuorisoseuralaisten albumeista. Kirjan loppuun on koottu luettelo seuran puheenjohtajista ja johtokunnan jäsenistä sadan vuoden ajalta.
Aurajoen rannalla 25.10.2001
Markku Heikkilä
Nuorisoseurojen synty - osa vapaan Suomen syntyä.
Kärpijoen talolta Yliskulman koululle
Varsinais-Suomeen nuorisoseuraliike levisi kymmenen vuotta syntynsä jälkeen. Lietoon perustettiin nuoriso-seura vuonna 1893. Perustamiskokous pidettiin Kärpijoen tilalla maaliskuun 25. Päivänä. Hyväksyttyjen sääntöjen mukaan seuran tarkoituksena oli "herättää ja kehittää Liedon pitäjän väestössä ja varsinkin sen nuorisossa kristillissiveellistä mieltä, isänmaallista ja yhteiskunnallista henkeä sekä sivistyksen harrastusta".
Vuosisadan vaihteen jälkeen innolla toiminut seura alkoi hiipua. Päädyttiin jakamaan nuorisoseura Yliskul-man, kirkonseudun ja Pahkamäen piireihin. Yliskulman piiristä itsenäistyi sittemmin nuorisoseura. Perusta-vaan kokoukseen tultiin helmikuun 19. Päivänä 1901.
Kaarlo Knaapi oli merkittävä lietolainen vaikuttaja. Nuorisoseuramiehenä hänen uransa oli hämmästyttävän pitkä. Knaapi toimi Liedon Yliskulman Nuorisoseuran puheenjohtajana viisi vuosikymmentä ja oli mukana seuran toiminnassa sen kunniapuheenjohtajana kuolemaansa asti. Kaarlo ja Naima Knaapi myös lahjoittivat vuonna 1910 Yliskulman nuorisoseurantalolle tontin.
Rohkeutta ja talkoointoa: oma talo nousee
Työt alkoivat rivakasti. Kivimies Lehto Tarvasjoelta rakensi syksyllä 1911 tukevan kivijalan ja rakennusmestari Antton Salminen talon. Piirustukset oli tehnyt arkkitehti Touru. Rakennustarpeet oli kerätty, osteltu huuto-kaupoista ja kuljetettu rakennuspaikalle nuorisoseuralaisten omin voimin. Talon vihkiäisjuhlaa päästiin pitämään jo 20. Heinäkuuta vuonna 1912.
1910-1920: Huveja vai sivistystä?
1910 -luvun alkupuolella Liedon Yliskulman Nuorisoseurassa oli vallalla suoranainen iltamavillitys. Oli saatu oma talo ja otettu lainaa. Iltamista tuli merkittävin tapa hankkia rahaa toimintaan ja velkojen maksuun, jäsenmaksuista ei silloinkaan ollut seuran talouden rungoksi.
Iltamia käytiin omalla ohjelmalla vetämässä myös muualla Liedossa ja naapurikunnissa aina Kyröä myöten. Matkaa tehtiin hevospelillä ja kerrotaan, miten aamu usein jo valkeni, kun iltamaryhmät palailivat kotiin esiintymismatkoilta.
Oman talon maksamisen edellyttämä seuratoiminnan "kaupallistuminen" huoletti monia aatteellisesti nuori-soseuratyöhän suhtautuvia. Enne Tupala (Rauvola) alusti 1914 pidetyssä kokouksessa aiheesta "Eikö olisi aika perustaa keskuuteemme puhujaseura". Aloite sai ilmaa siipiensä alle ja "aatteellisuuden ja itsekasvatuksen hengessä" perustettu puhujaseura toimi vilkkaasti kolmen vuoden ajan ennen kansalaissotaa. Opin-to9kerhotoiminta käynnistyi Yliskulman Nuorisoseurassa vuonna 1916.
1920-1930: karelianismia, urheilua, Uusi Aamu.
1920-luvun alkuvuosina alkoi toiminta jälleen elpyä. Kuukausikokouksia ruvettiin pitämään ja seuralehti kaivettiin monen vuoden jälkeen naftaliinista.
Opintokerho heräteltiin. Nyt oli innostuksen aiheena ajan tavan mukaan karelianismi. Opintokerhon ohjaajina kunnostautui opettajapariskunta Elsa (s. Koskenvoima) ja Yrjö Oksanen.
Kotiseutuharrastus oli myös muodissa. 1920- luvun alkuvuosina hankittiin valokuvaajia kuvaamaan paikka-kunnalla olevia kotiseutuhistorial-lisia kohteita.
Yliskulman Nuorisoseuran piirissä oli ollut urheiluharrastusta jo alkuvuosina, mutta vasta 1927 perustettiin ensimmäinen urheilutoimikunta.
1930-1939: mukana maakunnan riennoissa
Naisten liikuntaharrastus tuli Yliskulman Nuorisoseuran ohjelmaan 1930 -luvun puolivälissä. Vuonna 1936 perustettiin oma naisvoimisteluyhdistys nuorisoseuran alaosastoksi. Puheenjohtajaksi tuli Taimi Heikkilä ja ohjaajaksi voimistelunohjaajakurssin käynyt Terttu Knaapi (Isotalo).
Nuorisoseurantalo kaipasi 30 -luvulle tultaessa jo perusteellista remonttia. Talo tilkittiin, laudoitettiin ja maalattiin. Samalla muutettiin sisäänkäynti etelärinteen puolelle. Seuraavassa suuressa remontissa 1970-luvulla sisäänkäynti palautettiin taas pohjoiselle seinustalle.
Sotien jälkeen uusi alku
Sotien aikaan ei nuorisoseura Yliskulmalla toiminut. Ensimmäisen sodanjälkeisen johtokunnan jäseninä olivat Kaarlo Knaapi, Ilmari Knaapi, Paavo Rauvola, Hilkka-Liisa Posti (Laine), Sirkka-Liisa Perttula (Saarinen), Leena Hyssälä (Uotila), Eila Jussila (Ala-Hollo) ja Aaro Tähtinen. Aaro Tähtisestä tuli Kaarlo Knaapin jälkeen pitkäaikaisin seuran puheenjohtaja. Hänen kautensa jatkui aina vuoden 1969 "nuorisovallankumouk-seen" saakka.
50-luku: näyttämön kultakautta
Kansantanssi, jota oli satunnaisesti kokeiltu aina silloin tällöin mm. iltamaohjelmistossa, alkoi vakiintua 1950-luvun puolivälissä pysyvämmin seuran harrastusten joukkoon.
Erityisen merkittävä uusi ilmiö seuran toiminnassa oli se, kun lasten ja varhaisnuorten toiminta alkoi vuonna 1958. Syntyi Kalevan Nuorten kerho. Sen vetäjäksi ryhtyi opettaja Maija Toivonen. Kalevan Nuorten aktiivisuudesta on osoituksena, että jo vuonna 1959 kerho järjesti Liedossa maakunnalliset henkiset kilpailut.
1960 -luku: tanhuajien esiinmarssi ja Kruunuhäät
Näyttämö oli edelleen 1960 -luvulla seuran ykkösharrastus. Keskusseuran näytelmäkilpailujen B-sarjaa hallittiin vuosikymmenen alussa suvereenisti ja "puoliammattilaisten" A-sarjassakin sijoituttiin mitaleille. Esimerkiksi vuonna 1962 valmistettiin esityskuntoon kolme pitkää näytelmää. Harjoituksia pidettiin tuona vuonna 35 kertaa.
Radiossa pyöri suosittu "Pitäjien parhaat"-sarja, jossa esiinnyttiin tutun "Rainilan" katkelmilla.
Vuosikymmenen puoliväliin mennessä näyttelijäsukupolvi oli taas kerran vaihtumassa eikä uusia harrastajia ja vetäjiä heti ollut rivissä. Nuorisoseuran pääharrastukseksi nousivatkin kansantanssit.
Vuonna 1963 merkittiin Liedon Yliskulman Nuorisoseuran historiaan ensimmäinen kansainvälinen esiintyminen: osa tanhuryhmästä matkasi pohjoismaisille kansantanssijuhlille Osloon, 60 -luvun tanhuryhmän vahvuus oli viidestä viiteentoista paria.
Auvo Pajun työtä ohjaajana jatkoivat ainakin Paula Katunpää ja Rauno Salovaara.
Liedon Yliskulman Nuorisoseuran 1960 -luvun huipputapaus oli vuoden 1967 maakuntajuhlat ja niiden yhteydessä pidetyt Kruunuhäät. Näistä heinäkuun 8.-9. Päivinä pidetyistä juhlista tuli myös sysäys seuran nimenmuutokselle ja paluulle "yleislietolaiseksi". Kruunuhäiden ohjelman ka koko tapahtuman kannalta oli erityisen merkittävä Marja-Riitta Saaren (Perttula) ja Aili Heickellin osuus. Manttaalin kentälle loihdittiin hetkeksi pala 1880 -luvun Lietoa.
1970 -luku: nuoriso ottaa ohjat ja lähtee maailmalle
Vuoden 1968 vuosikokouksessa olivat muutoksen merkit näkyvissä. Seuraavana vuonna tapahtui suoranainen nuorisovallankumos: johtokuntaan valittiin myrskyisässä kokouksessa 10 uutta jäsentä. Puheenhohtajaksi valittiin Risto Tähtinen, joka asettui 16 vuotta seuraa johtaneen isänsä vastaehdokkaaksi ja syrjäytti tämän äänestyksessä! Aaro Tähtinen ja Timo Knaapi jäivät vielä hetkeksi "vanhoina" mukaan johtokuntaan, mutta pian kaikki seuran hallinnossa mukana olevat olivat parikymppisiä. Muutamassa vuodessa oltiin tilanteessa, jossa seuralle ei tahtonut johtokunnan jäsenten nuoruuden takia löytyä lain edellyttämiä täysi-ikäisiä nimenkirjoittajia.
Olennaista muutosta seuran harrastustoiminnalle merkitsi yhteistyö kansalaisopiston kanssa. Nuorisoseuran tanhuryhmä alkoi toimia kansalaisopiston alaisuudessa. Tämä toi toiminnalle jatkuvuutta. Tanhuajat ovatkin olleet viimeksi kuluneina vuosikymmeninä Liedon nuorisoseuran aktiivisin toimintaryhmä.
Vuonna 1975 aloitettiin jälleen talon peruskorjaus ja tällä kertaa mullistavin koko talon historiassa. Nyt purettiin nuorisoseuratalon salin paljon tanssin rytkettä kestänyt lattia ja täytettiin kivijalka hiekalla. Päälle valettiin betonilaatta, sen päälle syntyi linoleumilattia. Seinät koolattiin suoriksi ja päällystettiin ajan hengen mukaan kirkkaan väriseksi maalatulla lastulevyllä.
Suuren panoksen talkoisiin antoivat muun muassa Reijo Tähtinen, Raimo Laine, Erkki Vairinen ja Timo Rauvola. "Vanhoista" seuran aktiiveista oli muun muassa Paavo Rauvola aina valmis antamaan apunsa ja asiantuntemuksensa nuorempien käyttöön.
1970-luku toi tullessaan myös kansainvälisen avautumisen. Vuonna 1976 seuran ryhmä tanhusi Tronheimissä pidetyssä Nordlek-festivaalissa. 1977 avattiin pitkään jatkunut yhteistyön silta Saksan Liittotasavaltaan.
Ensimmäinen matka Saksaan tehtiin heinä- elokuun vaihteessa 1977. Matkassa oli 28 osanottajaa, mukana marttilalaisia ja tarvasjokelaisia tanhuajia ja pelimanneja. Ohjelma oli tiivis: tanhuryhmä esiintyi peräti kymmenen kertaa.
Kalevan Nuorten toiminta oli 1970 -luvulla nuorisoseuran piirissä vilkasta. Kerhotoiminta laajeni vuosikymmenen lopulla myös kirkonkylään, kun Kalevan Nuorten kerho alkoi kokoontua nuorisotalo Lemminkäisessä ja kerhotila Rentukassa. Kerhon ohjaajina toimivat mm. Pirjo-Riitta Reinikainen, Helena Rauvola, Sisko Keskimäki, Anne Junnila, Lea Iivanainen, Jaana Ojala ja Tuija Äikäs.
1980 -luku: kansainvälisyyttä, kesäteatteria ja kabareeta
Nuorisoseurajärjestö täytti vuonna 1981 sata vuotta. Saman vuoden syksyllä juhlittiin Liedon Nuorisoseuran 80-vuotista taivalta. Näin oli vakiintunut tavaksi juhlia tasavuodet Yliskulman Nuorisoseuran synnystä lukien, vaikka yhtä perusteltua olisi siis pitää emoseuran syntyvuotta 1893 laskentaperusteena.
Liedon Nuorisoseuran tanhuajat nähtiin jälleen useaan otteeseen maailmalla. 1983 oli vuorossa turnee Sveitsin Gempeniin ja jo tutuksi tulleeseen Katlenburgiin Saksassa. Vuonna 1984 tanhuajat esiintyivät Ruotsi Eckerössä, lähellä Tukholmaa. Vuoden 1985 matkalla luotiin Katlenburgin lisäksi suhteet Buensenin kylään. Kylän VPK:n 25-vuotisjuhlista alkoi yhdistysten välinen ystävyys, joka on jatkunut jo 15 vuoden ajan.
Käsityöläismuseon sunnuntaikonserteissa lietolaistanhuajat olivat 70-80 -luvuilla tuttu näky. Säestäjänä nähtiin tuolloin usein Seppo Posio. 1985 tanhuryhmää työllisti Turussa pidetty Nordlek, jonka laajoihin järjestelytalkoisiin osallistui nelisenkymmentä seuran jäsentä.
Hiljaiseloon vaipunut teatteriryhmä heräsi 80 -luvulla vilkkaseen toimintaan. "Pikku prinssi" vuonna 1984 oli taiteellisesti kunnianhimoisinta nuorisoteatteria Liedossa vuosiin. Kesällä 1985 Rauno Toivola ohjasi Markku Heikkilän seuralle kirjoittaman näytelmän "Lieto Lemminkäinen - naisten mies". Tarkoitusta varten rakennettiin seurantalon varjoon pienimuotoinen kalevalainen kylä. Esitys oli osa Liedon kunnan Kalevalan juhlavuoden tapahtumista.
Oma hauska juonteensa 1980 -luvun teatteritoiminnassa olivat pukushow "Cabareen" esitykset. Unohtumattomia parodiahahmoja olivat myyn muassa Rauno Toivolan ja Väinö Rauvolan "Matti ja Teppo" sekä Ritva Junnilan "Marion". Yleisömenestys oli taattu ja pikku hiljaa muuntuvaa Cabareeta esitettiin eri iltamissa ja tilaisuuksissa vuosin 1981 -1985 yhteensä 17 kertaa.
Vuosikymmenen puolivälissä perustettiin Kalevan Nuorten musiikkileikkikoulukin, sen vetäjinä toimivat Taija Talvio ja Leila Vairinen.
1990-luku: Tirolista ja Tootulan Jalmarista tanssitupaan
Liedon Nuorisoseuran 1990 -luku alkoi pienoisen hiljaiselon merkeissä. Toimintaa pitivät kuitenkin näkyvänä aina aktiivinen tanhuryhmä ja Kalevan Nuorten kerhot, jotka jatkoivat viikoittaisia kokoontumisiaan nuoriso-seurantalolla.
Kesällä 1991 teki tanhuryhmä esiintymismatkan Itävaltaan. Matka tehtiin jo tutuksi tulleseen tapaan tarvasjokelaisen sisarseuran kanssa, säestäjinä olivat Tarvasjoen pelimannit. Matka suuntauti tirolilaisiin alppimaisemiin Stubain laaksoon. Lietolais-tarvasjokelainen ryhmä esiintyi useissa kylissä ja vastaanotto oli erittäin lämminhenkinen ja innostunut.
Seuraavan kesänä pienempi lietolais-tarvasjokelainen tanhuryhmä vieraili Liedon ystävyyskunnissa Unkarin Komaromissa ja silloisen Tsekkoslovakian Komarnossa osana lietolaista kulttuuri- ja urheiluvaltuuskuntaa.
Vuosikymmenen puolenvälin jälkeen tanhuryhmä poti ohjaajapulaa, kunnes tehtävään löydettiin vuonna 1998 Eila Grönholm Halikosta. Nuorisoseuran tanhuryhmän rinnakkaiselo Liedon-Tarvasjoen kansalais-opiston kanssa on muodostunut saumattomaksi ja usein on pelkkä nimittämiskysymys, onko lavalla kansalaisopiston vai nuorisoseuran ryhmä.
90-luvun alussa heräteltiin välillä uinahtanut teatteritoiminta. Yhteistyö jo 50-luvulla Tootulan mäessä näytelleen nuorisoseuralaisen ja juurilleen Lietoon palanneen kulttuuripersoonan Marja-Riitta Perttulan kanssa kantoi kaunista hedelmää, kun kesäksi 1992 harjoitettiin ja esitettiin Perttulan mainio ajankuvaus "Balladi Tootulan Jalmarista". Kuriositeettina ja ajankuvana voidaan mainita, että kieltolain ajoista kertovan näytelmän väliajalle oli haettu ja saatu alkoholin anniskelulupa ensi kertaa seuran historiassa.
Vuonna 1998 alkoi Liedon Nuorisoseurassa uusi toimintamuoto, tanssitupa. Tanssitupa on aikuisten opinto-kerho, jossa opetellaan tavanomaisimpia paritansseja ja innostetaan osanottajia tanssiharrastukseen Tanssituvan ohjaajina alusta asti olleet Päivi Rautiainen ja Armas Hosio.
Nuorisoseurantalolla tehtiin talkoita 90-luvullakin. 1993 oli vuorossa keittiöremontti. Seuraavana vuonna talo maalattiin ulkoa ja ulkovuorausta uusittiin. Myös katto kunnostettiin ja maalattiin. Vuonna 1997 ajanmukaistettiin talon sähköistystä sekä uusittiin salin sisäkatto.
Kalevan Nuorten kerhotoiminta jatkui nuorisoseuratalolla koko 90-luvun. Toisinaan kerhoiltoja oli viikossa useita, toisinnan kärsittiin ohjaajapulasta ja pyöritettiin vain yhtä kerhoa viikossa. Syksyllä 1999 aloitettiin lasten perustanssikurssi, joka keräsi parhaimmillaan yhteen kolmisenkymmentäkin tanssiliikunnan ystävää.
Uusi vuosituhat - uudet haasteet
Uusi vuosituhat on alkanut Liedon Nuorisoseuran pirissä vakaan toiminnan merkeissä. Suomi on muuttunut vuosisadan aikana varmasti enemmän kuin kukaan vuosisadan alussa seuraa perustaneista olisi uskonut.
Tarve omaehtoiseen ja luovaan harrastustoimintaan ja siihen liittyvään nuorten ihmisten keskinäiseen kanssakäymiseen ei kuitenkaan ole sadassa vuodessa minnekään kadonnut. Kadonnut ei ole myöskään nousevalle sukupolvelle luontainen iloinen mieli ja usko tulevaisuuteen. Ne olivat läsnä perustavassa kokouksessa 1901 ja niiden varassa voi Liedon Nuorisoseura lähteä luottavaisin mielin myös toiselle vuosisadalleen.